IhaNova Oy (muotoilua)
(muotoilua)
Ääneenajattelua:

Yhteisölliset tunteet

Yhteisölliset tunteet ovat tunnelatauksia, joita yksilöt kantavat ja jotka myös sijoittuvat ihmisten vuorovaikutuksen väliin. Niiden alkuperä ei kuitenkaan ole yksittäisissä ihmisissä, vaikka useimmiten siltä tuntuukin. Tässä suhteessa yhteisölliset tunteet ovat erinomainen esimerkki tunteiden viekkaudesta.

Seuraavassa tarkastellaan yhteiskunnallisten delegaatioiden, yhteisöjen rakenteellisten ilmiöiden, työstettävien materiaalien sekä työyhteisöjen asiakkaiden ja johtajien draamojen sijoittumista yksilöiden kannettaviksi yhteisöllisiksi tunteiksi.

Nykyisen työttömyyden vallitessa työssäolevatkin tuntevat mm. tarpeettomuuden tunnetta. Se on yhteiskunnallinen tunnedelegaatio, sillä työttömyyden yksi emotionaalinen puoli on tarpeettomuus, ei käyttöä -kokemus.

Esimerkkinä rakenteellisten ilmiöitten ulottumisesta työyhteisöjen tunnekenttään on arvostelu. Se on koulujärjestelmämme keskeinen rakenteellinen tapahtuma. Virallisella tasolla arvostellaan oppilaat, epävirallisella opettajat ja oikeastaan kaikki opetus- ja koulutusyhteisön toiminta. Miten arvostelu rakenteellisena tapahtumana sijoittuu esimerkiksi opettajien kannettavaksi?

Eräässä opettajaryhmässä keskusteltiin opettajainhuoneen tunteista. Arvosteltavaksi joutumisen pelko osoittautui hyvin voimakkaasti läsnäolevaksi. Kaikkea vuorovaikutusta sävyttää se, että opettaja ei paljasta itsestään mitään sellaista, jonka perusteella joutuisi arvostelun kohteeksi. Lisäksi sitä sävyttää se, että opettajat pyrkivät estämään arvosteltavaksi joutumisen etsimällä arvosteltavaa työtovereistaan. Kyseisen kaltaisen vuorovaikutuksen luoman tunnekentän yhteisöllinen tausta liittyy arvostelujärjestelmään. Sitä ei siis suoraan luo kukaan yksilö. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, miksi opettajat ovat niin pidättyväisiä ja samalla erinomaisia small talkin puhujia.

Myös työstettävä fyysinen materiaali voi siirtyä yhteisölliseksi tunteeksi. Erään suuren metallitehtaan levyosaston henkilöstö tunsi itsenä mitättömäksi ja vähäarvoiseksi verrattuna kokoonpano-osastoon. Kun tätä ilmiötä selvitettiin, huomattiin, että mitättömyyden emotionaalisena perustana oli ohut teräslevy, joka itsessään tavallaan ei ole mitään. Levyosastolla tämä materiaali siirtyi sen henkilöstön tunteeksi itsestään. Tämän yhteisöllisen tunteen havaitseminen vapautti henkilöstön energiaa: itseasiassa varsinaiset tuotteet, joita kokoonpanossa kootaan, saavat alkunsa meidän työstämme. Ilman meitä kokoonpanoa ei olisi olemassa.

Kaikkien yritysten ja julkisten yhteisöjen asiakkaissa on jokin ominaisuus tai laatu, joka sävyttää heitä. Asiakaskeskeisyys, niin tärkeätä kuin se onkin, voi myös olla kahle, joka alkaa vaikeuttaa työyhteisön toimintaa. Tämä tapahtuu siten, että "asiakkaan laatu" huomaamattaan siirtyy työyhteisön vuorovaikutuskenttään ja alkaa elää siinä omaa elämäänsä, joka ei enää palvele työntekoa ja asiakkaita itseään.

Lastenkotityössä yksi keskeinen ongelma on, että yhteisten tavoitteiden luominen ja niistä kiinnipitäminen on vaikeata. Lastenkodin työyhteisössä tähän reagoidaan siten, että syytellään toisia tavoitteettomuudesta ja siitä, etteivät toiset pidä kiinni sopimuksista. Voidaan arvata, millaisia tunteita tällaisessa tilanteessa elää. Ongelmat eivät kuitenkaan ole (vain) työntekijöissä ja johdossa, vaan lasten elämäntragediassa.

Lastenkotilapsi ei koskaan voi täysin luottaa tulevaisuuteen. Hän ei tunnetasolla voi asettaa itselleen tavoitteita, koska vaihtoehtona voi aina olla siirtyminen "uusien vanhempien" huostaan. Tätä tavoitteettomutta alkaa kantaa koko lastenkotiyhteisö. Lasten (asiakkaiden) kokemus kasvaa yhteisölliseksi tunteeksi.

Yhteisön johdon tai johtajan tai jotenkin muuten vaikuttavassa asemassa työskentelevan ihmisen henkilökohtainen dramatiikka voi myös olla yhteisöllisten tunteitten lähde. Tässä tapauksessa alku siis on yksilössä. Tämä merkitsee, että yritys- tai työyhteisö alkaa tiedostamattaan elää johtajansa (tai jonkun muun vahvasti vaikuttavan henkilön) elämändraamaa. Tilanteen lähtökohtana tietysti on, että ko. henkilö käyttäytymisellään tuo draamansa yhteisöön.

Eräässä yhteisössä vallitsi samanaikaisesti voimakas arvostus ja kunnioitus sekä vahva vastustus ja kapinointi. Ne tuntuivat kovin yhteensopimattomilta. Vähitellen selvisi, että yhteisön johtajalla, joka on voimakas persoona, oli dramaattinen isäsuhde. Isä oli merkittävä ja arvostettu henkilö, ja hän herätti poikansa kunnioitusta. Samalla poika kuitenkin joutui taistelemaan arvon itselleen suhteessa isäänsä. Se taas oli ollut (psykologisesti) mahdollista vain vastustuksen ja kapinoinnin, näyttämisen kautta. Kyseinen johtaja eli draamaansa yhteisössään ja vähitellen siitä muodostui koko yhteisön jäsenten vuorovaikutuksen ja yhteistyön tunnesisältö. Jos tällaisesta tunnesiirtymästä ei saa otetta, se vaikeuttaa ihmisten välistä yhteistyötä merkittävästi.

IhaNova Oy