IhaNova Oy (muotoilua)
(muotoilua)
Ääneenajattelua:

Kohtaamisesta

Kohtaaminen -sana on ilmeisen osuva kuvaamaan sitä kaipausta, mikä ihmisillä yksilöinä, ryhminä, yhteisöinä ja yhteiskuntina on olemassa. Lähes kaikki (ihmisten kanssa työskentelevät) puhuvat kohtaamisen tärkeydestä ja välttämättömyydestä. Jotakin puuttuu ja tätä vajetta voi täyttää kohtaamalla, kohtaamisissa. Toisaalta: puheet "kohtaamisesta" alkavat jo tympäistä - tyhjiä sanoja? Mutta kuitenkin: taas yksi näkökulma lisää!

Kohtaamisissa olemme toisillemme läsnä. Tai ainakin haluamme avautua läsnäoloon. Haluan antaa itsestäni ja ottaa vastaan toista. Tämä tahtominen on kohtaamisen yksi puoli. Toinen on kunnioittaminen. Se tarkoittaa sitä, että kumppanini kokevat voivansa itse päättää avautumisensa rajoista. Silloin, kun olemme tyytyväisiä, onnellisia, iloisia jne. kohtaaminen tapahtuu omalla voimallaan. Jotkut ihmiset ovat kohtaavia luonnostaan.

Kohtaaminen kumpuaa kanssakäymisemme tunnekentästä, siitä, millainen on minun ja kulloistenkin kanssaihmisteni tunnevirittyneisyys. Tunnekentästä kumpuaa myös kohtaamattomuus. Puolustautuminen, varovaisuus, avoimuus, vallattomuus ja rajattomuus ovat perustunnekenttiä. Puolustautumisen kenttä jännittyy vetäytyvästä ja hyökkäävästä, varovaisuuden kenttä kuulostelevasta ja koettelevasta, avoimuuden kenttä kuuntelevasta ja paljastavasta, vallattomuuden kenttä kiusottelevasta ja kisailevasta ja rajattomuuden kenttä itsetuhoisesta ja haavoittavasta käyttäytymisestä. Näistä kentistä kasvaa se läsnäolo ja -olemattomuus, mikä kohtaamisissa ja kohtaamattomuuksissa toteutuu.

Kohtaaminen alkaa itsensä kohtaamisesta - itsensä tiedostamisesta ja oman arvon tunnon heräämisestä. Niihin kuitenkin tarvitaan toisten ihmisten antamaa kitkaa. Siksi kohtaamiseen oikeastaan tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. Kaivatessamme toisen ihmisen aitoa kohtaamista, haemme siis itseämme ja itsemme arvostusta - ja jotta saisimme sitä, on arvostettava tuota toista.

Ryhminä, yhteisöinä ja yhteiskuntina (oikeastaan kansallisuuksina) haemme myös itsemme tiedostamista ja arvostamista ryhminä, yhteisöinä ja yhteiskuntina. Niitä haemme, kun opiskelijaryhmänä, työyhteisönä, suomalaisina peräänkuulutamme kohtaamista; kun puhumme kohtaamisyhteisöstä ja kohtaamisyhteiskunnasta.

Entä tietoverkostokohtaaminen, virtuaalikohtaaminen? Eikö se ole kohtaamattomuutta? Jos kohtaaminen rajataan fyysis-sosiaaliseen läsnäoloon, tietoverkostokohtaamista ei ole olemassa. On vain sähköisesti viritetyn sanan, kuvan ja äänen välittämää vuorovaikutusta. Fyysis-sosiaalinen ja välittynyt kohtaaminen ovat erilaisia.

Kun hyväksymme tietoverkostokohtaamisen olemassaolevaksi, niin silloin on haettava sitä, miten puolustautuminen, varovaisuus, avoimuus, vallattomuus ja rajattomuus toteutuvat ja luovat kohtaamista tietoverkostovuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. On tutustuttava siihen, miten itsensä tiedostamisen ja oman arvon tunnon heräämisen ja vahvistumisen dynamiikat elävät niissä. Se on mahdollista, kun jaamme tietoverkostokokemuksiamme ja opimme niistä.

IhaNova Oy