IhaNova Oy (muotoilua)
(muotoilua)
Ääneenajattelua:

Yksilö ja yhteisö

Kun saa olla riittävän kauan itsensä kanssa, yksikseen, kaipaa toisten yhteyteen: porukkaan, ryhmään, yhteisöön. Yksinolo tai yksin työskentely antaa tilaa oman muotoutumiselle, mutta vähitellen se vajenee tyhjyydeksi, jossa ei enää ole liikettä, syttymistä. Alan kaivata toisia, kitkaa liikkeen ja syttymisen löytymiselle.

Kun saa olla riittävän kauan ryhmässä, yhteisössä, kaipaa itseensä menemistä tai pääsemistä - yhteyttä vain omaan yksilöllisyyteensä. Yhdessä oleminen tai tekeminen saa miinut arvokkaaksi, jotenkin enemmän todelliseksi kuin yksin oleminen ja tekeminen. Sitä kokee olevansa jotain, merkittävä vain toisten kautta. Ja tässä yhteydessä syntyy myös yksilöllinen muutos ja uudistuminen. Mutta samalla, arvokkaaksi tulemisen yhteysprosessissa alkaa kadota yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden tunto.

Alan hävitä itsellisenä ihmisenä, puudun yhteyteen ja alan kaivata tilaa vain itselleni. Tämä on kummallinen tapahtuma, jossa tyytyväisyys ja tyytymättömyys vuorottelevat. Yksilöllisyys, minä itse ja yhteisöllisyys, meidän tekemä kokonaisuus vuorottelevat ja kuitenkin toteutuvat vain toisissaan - niin kuin tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden tunteetkin. Ja avoimuuden ja sulkeutumisen, luottamuksen ja epäluottamuksen, rohkeuden ja pelon ... tunteet.

Käymme taistelua yksilöllisen ja persoonallisen riippumattomuuden sekä yhteisöllisen sitoutumisen ja vastuun jännitteessä. Siis haluan riippumattomuutta, kaipaan sitä, ja sen puuttuessa odotan turvaa toisilta, yhteisöä. Yhdessä haluamme molemmin- ja kaikinpuolista sitoutumista ja vastuuta, ja niiden puuttuessa löydämme turvan itsestämme. Vain riippumattomuuden ja vastuun jännite on totta.

Riippumattomuus tuo aloitteellisuuden ja luovuuden, vastuu oikeudenmukaisuuden, kunnioituksen ja kiitollisuuden. Kun yksilöllinen riippumattomuus irtoaa yhteisöllisestä vastuusta, syntyy itsekkyys; kun yhteisöllinen vastuu irtoaa yksilöllisestä riippumattomuudesta, syntyy totalitarismi. Minä olen meissä ja päinvastoin; me häviämme minussa ja päinvastoin. Ihastuttavaa ja piinallista.

Olen aina kuvitellut olevani ja yrittänyt olla riippumaton. Aina kuitenkin olen palannut ihmisten muodostamaan yhteyteen, useimmiten johonkin yhteisöön - ja menettänyt riippumattomuuteni. Olen ajautunut joko taloudelliseen tai emotionaaliseen riippuvuuteen tai niihin molempiin. Vain rahan takia olen mukana; oikeastaan muuta sidettä ei ole. Tai sitten olen mukana turvallisuuden ja arvostuksen tunteiden saamisen takia. Kun olen saanut rahaa, turvaa ja arvostusta ihmisyyteni ja osaamiseni mukaan, olen voinut hyvin, jopa viihtynyt.

Mutta kun taloudellisin ja emotionaalisin sitein on alettu hallita riippumattomuuttani, kun on alettu luoda ja ylläpitää riippuvuussiteitä, olen voinut pahoin. Aina olen lähtenyt. Tätäkö tämä elämä on: riippuvuuden ja riippumattomuuden sekä alistumisen ja vastuun vuoropuhelua, leikkiä?

IhaNova Oy