IhaNova Oy (muotoilua)
(muotoilua)
Ääneenajattelua:

Tunnevastuullisuus

Tunnevastuullisuus tarkoittaa tunteiden vaikuttavuuden huomioonottamista käyttäytymisessä, moraalia.

Tunnevastuullisuus edellyttää tunnetietoisuuden ja tunneosaamisen yhdistymistä harkitsevassa päätöksen- ja ratkaisujenteossa sekä toiminnassa.

Epävarmuus on keskeinen aikamme vaikuttava tunne. Katsokaamme sen vaikuttavuutta esimerkkinä tunnevastuuttomuudesta ja -vastuullisuudesta.

Olen epävarma. Tunne on muunnelma sekä neuvottomuuden että ahdistuksen tunteista tai siihen sisältyy aineksia niistä molemmista. Sen taustalla on suhteeni sosiaaliseen toiminta- ja olemisympäristööni: jokin minussa ei tavoita tilannetta ja siksi ahdistun ja olen neuvoton, mikä ilmenee epävarmuutena. (Kaikki tunteet ovat aina kerroksisia, sisäkkäisiä ja limittäisiä - yhtä tunnetta ei itse asiassa ole olemassakaan.)

Epävarmuuteni taas ilmenee minussa erilaisina mietteinä sen aiheuttajasta ja toisaalta pohdintoina ratkaisuista, joita pitäisi tehdä. Nämä ajatteluaktit voivat ja epävarmuuden tilassa ne ovatkin kaoottisia ja ehkäpä vimmastuneena haen varmuutta kirjoista, opeista tai toisten ihmisten käsityksistä ja mielipiteistä. Tai sitten sulkeudun avoimesta kontaktista ja olen vain muodollisesti läsnä työtovereitteni tai muiden ihmisten kanssa.

Edellä kuvattu kertoo siitä, mihin epävarmuus voi johtaa silloin, kun yksilö pyrkii poistamaan epävarmuuden itsekseen. Epävarmuus saa aikaan poissaolevaa sosiaalisuutta tai näennäissosiaalisuutta. Yhdessäolo ei ole aitoa vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Se taas saa aikaan toisissa varautuneisuutta tai itsesyytöksiä omasta kyvyttömyydestä olla vuorovaikutuksessa. Epävarmuuteni siirtyy työtovereihin tai muihin läheisiin ihmisiin. Päätöksenteon ja toiminnallisten ratkaisujen tilanteissa tällainen epävarmuus saa aikaan päätösten ja toimintaratkaisujen viivyttämistä tai siirtämistä myöhemmin tehtäväksi tai sitten ratkaisut tehdään hätiköidyn nopeasti, jotta epävarmuustilanteesta päästäisiin mahdollisimman nopeasti pois.

Epävarmuuden tunteen poistaminen eli varmuuteen ja turvallisuuteen pyrkiminen voi tapahtua myös siten, että haen itselleni liittolaisia. Kerään ympärilleni henkilöitä, joiden kanssa voi jakaa kokemusta, että en saa selvää tai en tavoita jotakin. Käytännössä tämä voi olla asioitten tai ihmisten arvottamista hyviksi ja huonoiksi, oikeiksi ja vääriksi. Tällainen arvottaminen voi olla hyvin hienovaraista, sellaista, että työyhteisön tai jonkun muun yhteisön tai ryhmän toiset ihmiset (ne, joiden kanssa ei ole liittouduttu) eivät sitä välittömästi huomaa.

Kun epävarmuus johtaa salaiseen tai avoimeen liittoutumiseen, ensin mainittu saa aikaan vääristynyttä tulkitsemista sekä juonittelua ja viimeksi mainittu ristiriitojen täyttämiä ryhmien tai liittoutumien välisiä tuhoavia taisteluita.

Epävarmuuden voi myös avoimesti todeta, voi ilmaista tunteensa. Ryhmässä tai yhteisössä tulee "sopiva hetki", jossa on hyvä, toisin sanoen rakentavaa kertoa muille oma epävarmuutensa. Tällä tavalla on mahdollista yrittää eliminoida epävarmuuden siirtymistä toisten kannettavaksi sekä sen kielteisiä seurauksia työyhteisölle tai jollekin muulle ryhmälle.

Katselkaamme vielä pettymyksen tunnetta ja sen moraalisia vaikutuksia. Pettymys syntyy sosiaalisessa tilanteessa, jossa luottamus rikkoontuu. Pettymykseen liittyviä muita tunneaineksia ovat mm. viha ja suru. Pettymys lamaannuttaa varmaa ja aitoa toimintaa. Se johtaa keinotekoista varmuutta ja tukea hakeviin sosiaalisiin toimenpiteisiin, kuten pettymyksen aiheuttajan tai aiheuttajien vilpillisyyden paljastamiseen työtovereille tai muille lähi-ihmisille. Nämä "paljastukset", joita pettymyksestä kumpuava suuttumus ja loukkaantyminen motivoivat, luovat yhteisössä tai ryhmässä epäilyksen ja varovaisuuden ilmapiiriä. Ratkaisuja ja toimenpiteitä ei uskalleta tehdä täysivoimaisesti tai ne väistetään kokonaan.

Pettymys voi myös "surutyön siivittämänä" johtaa oman roolinsa tai tehtävänsä arvioimiseen, näkemiseen tai löytämiseen. Roolin tai tehtävän hakeminen voi yhteisössä tai ryhmässä ilmetä etäisyyden ottona ja vierautena, jota saatetaan ihmetellä. Roolin tai tehtävän selkiytyminen vapauttaa sekä yksilöä että hänen yhteisöänsä työskentelyepävarmuudesta ja -kilpailusta. Selkiytyminen antaa energiaa tai se tekee tilaa muille toimenpiteille ja ratkaisuille. Tämä tietysti edellyttää sitä, että yksilön selkiytynyt rooli ja tehtävä avoimesti todetaan ja yhdessä hyväksytään.

Tässä esiteltyjen epävarmuuden ja pettymyksen kaltaisia tunteita on monia muita. Kun ihmiset oppivat tuntemaan niiden vaikutusdynamiikkaa, vahvistuu myös heidän emotionaalis-moraalinen ammattitaitonsa käyttää tunteita vuorovaikutus- ja yhteistyötilanteissa. Tällaisissa tilanteissa tunteiden käyttö on sitä, että henkilö pystyy seuraamaan esimerkiksi epävarmuuden ja pettymyksen liikkumista kanssakäymistilanteissa ja osaa hillitä niiden vaikutusta siten, että ajoittaa epävarmuuden ja pettymyksen ilmaisut ja niihin pohjautuvat toiminnat oikeaan hetkeen ja ihmiskoalitioon.

IhaNova Oy